H is for Happy

Vuorossa pikainen postaus, mutta halusin saada tämän tunteen ja kuluneet päivät edes jotenkin talletettua tänne blogiin kiireestä huolimatta. Onni ja onnellisuus ovat ihmeellisiä asioita. Niitä muistaa harvoin arvostaa, silloin kun niitä on, mutta sen huomaa sitäkin selvemmin kuin niitä ei ole. Viimeisten kuukausien pohjamudissa rypemiset ovat kutenkin opettaneet minut arvostamaan onnea aivan uudella tavalla. Onni koostu loppuen lopuksi hyvinkin pienistä asioista. Se voi olla hyvän ystävän yllätysvierailu, joka sisältää kävelemistä ympäri Turun kesäisiä maisemia, yhdessä kokkailemista, köllimistä nurmikolla, herkuttelua, MM-fnaalin jännittämistä ja juttelua kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen käsittämättömän onnellinen siitä, että H on tärkeä osa elämääni myös täällä Suomen päässä, eikä ystävyytemme jäänyt vain matkakaveruudeksi. Oli ihanaa nähdä ja toivottavasti näemme myös pian uudestaan <3

Pienten, arkisten asioiden lisäksi onni voi tietysti koostua välillä myös isommista elämäntapahtumista. Sellaisesta pääsin eilen nauttimaan, kun vietin valmistujaisiani. Vaikka viralliset paperit saan vasta kesällä, oli upeaa  päästä konkreettisesti juhlistamaan yhden taipaleen päättymistä hienoissa puitteissa. Publiikki järjestettiin Turun akatemiatalolla, joka antoi kyllä upeat puitteet juhlalle. Itse juhla koostui puheista ja musiikkiesityksistä ja täytyy kyllä myöntää, että kyllä sitä tuli liikututtua hetkittäin. Tarkoituksenani on avata opiskelutaipalettani täällä blogissa joku kerta vähän enemmänkin, mutta lyhyesti sanottuna, se ei ole ollut helppo ja sujuva. Sen takia on uskomatonta, että valmistumisen hetki koitti sittenkin ja vielä tavoiteajassa.

Mukana juhlissa olivat vanhempani, joiden tuki on ollut korvaamatonta vuosien varrella. Myös mummi jaksoi suureksi ilokseni tulla paikalle ja oli silminnähden liikuttunut. Meillä ei mummin kanssa ole ollut vuosien varrella se helpoin suhde, mutta silti mummi on yksi läheisimmistä sukulaisista minulle. Sen takia oli ihanaa saada hänet paikalle ja nähdä, miten aidon onnellinen ja ylpeä hän oli minusta. Myös enoni tuli töistään huolimatta juhliin, mikä merkitsi minulle todella paljon. Tällaisina hetkinä sitä aina tajuaa, miten onnekas sitä on, kun ympärillä on niin paljon aidosti välittäviä ihmisiä. 

Tänään on taas aika startata kesän perinteinen reissausrumba ja suunnata ensiksi Helsinkiin, sieltä Kuopioon serkun lakkiaisiin ja Helsingin kautta takaisin Turkuun, jossa minulla on haastettelu erityisopettajan opintoihin. Kesäkuussa aika kuluu myös Lauttasaaressa, Amsterdamissa ja Porvoossa, jossa aloitan kesätyöt juhannuksen jälkeen. Reissaamista ja pakkaamista siis riittää. Yritän kirjoitella mahdollisimman paljon ja suunnittelen myös pientä kesähaastetta tänne blogin puolelle. Mitään paineita en kuitenkaan tästäkään ota, koska päätin lopettaa stressaamisen kaikesta ainakin vähäksi aikaa. Elämä kantaa ja vie eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Tällä hetkellä ainoa tavoitteeni on olla onnellinen. Suosittelen muillekin.

Mukavaa toukokuun loppua kaikille ja onnea kaikille muille valmistuville :)