lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kotiinpaluun riemuja

Olen kotona. KOTONA!!! En vieläkään tajua sitä. Viikko sitten makasin vielä Koh Mukin lämmössä ja nyt olen jo melkein viikon totutellut elämään taas täällä Suomen päässä. Koko alkuviikon vietin Lauttasaaressa perhettä ja ystäviä nähden, joten vasta tänään kotiuduin oikeasti tänne Turkuun asti. Ja kaikista ihaninta on se, että Mindi tuhisee tossa vieressä <3 Vaikka Thaimaan kulkukoirat veivät sydämeni, ei oman koiran näkemistä voita mikään. Se tunne, kun näin Mindin lentokentällä ja pääsin paijaamaan ja hellimään mun pientä pitkästä aikaa oli sanoinkuuvaamattoman ihanaa. Onneksi pelkoni eivät toteutuneet ja Mindi muisti vielä minut tervehtien märillä pusuilla ja hengenahdistuskohtauksella. 

Haikeat hyvästit yhdelle kaverille tarkoittivat riemukasta jälleennäkemistä toisen kanssa :)

Mindin lisäksi on ollut tietysti ihanaa nähdä muita rakkaita pitkästä aikaa sekä uusinta rakkaintani, kovaa vauhtia kasvavaa veljentyttöäni. Aivan ihastuttava pikkuneiti, joka huutaa kovaa ja korkealta. Hyvä vaan, eipä se ääni muuten meidän apinalauman yli kuuluisikaan :D Oli uskomaton tunne saada tyttö ensimmäistä kertaa syliin, en voi vieläkään uskoa, että olen sellaisen ihanuuden täti!

Kotiinpaluu on sujunut ihan hyvin, mitä nyt unirytmi on edelleen ihan sekaisin, mutta ehkä sitä vielä joku yö taas nukkuu normaalitkin yöunet (ainakin toivottavasti tai muuten joudun pian eläintarhaan, kun yhdennäköisyys pandojen kanssa on niin huomattava :D) Myös sääoloihin sopeutuminen on ottanut aikansa. Pikku hiljaa sitä on taas alkanut tottua, ettei ulkona odotakaan 35 asteen lämpöaalto, turkoosi meri ja hiekkaranta, vaan hyytävä kevätviima ja tasainen harmaus.

Rantakauden avautumista odotellessa :D
Tänä vuonna on ilmeisesti ollut kaikista oudoin talvi pitkään aikaan ja sen kyllä huomaa nytkin. Eipä uskoisi, että eletään vasta maaliskuun alkua, kun lähtee ulos kävelemään. Pakkasta on hädintuskin vain öisin ja päivisin lämpöä on ollut jopa 5 astetta. Helsingissä oli sentään edes vähän merkkejä talvesta pienten lumikinosten ja sulavan jään muodossa, mutta Turussa talvea ei kyllä ole tainut olla oikein missään vaiheessa kunnolla. Jos tahti jatkuu tällaisena, niin rantakelit alkavat varmaan jo huhtikuussa. Eipä haittais yhtään!


Vaikka luonto ei näytäkään tällä hetkellä niitä parhaita puoliaan, on ollut ihanaa kävellä taas tutuissa maisemissa ja hengittää puhdasta ja raikasta ilmaa. Harvoja asioita ymmärtää arvostaa, ennen kuin ne menettää ja puhdas ilma on ehdottomasti yksi niistä. Kuten myös kylmä ja puhdas kraanavesi, jota voisin juoda loputtomat määrät. Niin ja toimiva netti, miten helppoa elämä sen kanssa onkaan!

Takaisin Lauttasaaren tutuissa ja harmaissa maisemissa

On ollut toisaalta hämmentävää ja toisaalta lohduttavaa, miten vähän asiat ovat muuttuneet poissaollessani. Kun oma elämä on ollut kaksi kuukautta täyttä myllerrystä, ovatkin muut eläneet ihan sitä perusarkea, johon pitäisi taas itsekin yrittää sopeutua. Kun sääkin on lähes identtinen kuin lähtiessäni reissuun, täytyy välillä nipistää itseään, jotta uskoisi, että nuo kaksi kuukautta Aasian lämmössä olivat oikeasti todellisia, eivätkä pelkkää unta!

Olin jo kerennyt unohtaa, miten loistavia poseeraajia me Mindin kanssa yhdessä oikein ollaankaan :D

Viikkooni on tietysti kuulunut myös äidin herkkuruuista nauttiminen. Ruokalistalla on ollut muun muassa färssiä, thaimaalaisia lihapullia (kulttuurishokkia lievittämään!), lohta, suussasulavaa lihapataa ja laskiaispullia. Nam, nam ja vielä kerran nam! Lisäksi olen nauttinut täysin siemauksin suomalaisten karkkihyllyjen annista, koska Thaimaassa oli ihan hävyttömän huonot karkkivalikoimat. 


Suomeen palaaminen onkin siis sujunut hyvin leppoisasti ja kivuttomasti, mitä nyt eilen piti lähteä Viivin kanssa kiertämään Larun paikalliset ja päätyä taas vaihteeksi liian pitkään kestäville jatkoille. Jos sitä nyt yrittäisi katkaista tämän hirmuisen "bileputken" ja alkaisi oikeasti siirtää ajatuksia arkiseen aherrukseen. Jännityksellä odotan, miten saan itseäni otettua niskasta kiinni ensi viikolla, kun pitäisi alkaa harrastaa monia lempiasioitani, kuten siivoamista, gradun tekemistä ja yliopistolla pyörimistä. 

Niistä tunnelmista varmasti myöhemmin taas lisää. Lisäksi yritän jossain vaiheessa koota ainakin kokonaiskatsauksen Pattayan hyviin ja huonoihin puoliin sekä kuvakatsauksen niihin ei niin onnistuneisiin otoksiin reissun varrelta. Enköhän keksi noiden lisäksi vielä muutaman muunkin kokoomapostauksen, jotta en joudu vielä täysin irtautumaan tuosta unohtumattomasta matkasta.

Niin ja hyvää naistenpäivää kaikille meille upeille naisille, joita ilman tämä maailma ei vain pyörisi. Naiseus merkitsee ainakin itselleni hyvin paljon ja siitä olisi hienoa kirjoittaa joskus pidemminkin. Ehkä ensi vuonna sitten tähän aikaan valmistaudun vähän paremmin. Sain muuten tänä vuonna pitkästä aikaa naistenpäivänä myös kukkia (alakulman tulppaanit), joiden myötä uskoni myös miehiin alkaa pikku hiljaa palata :D Muut kukat sain toki elämäni tärkeimmiltä naisilta (äidiltä ja Viiviltä).


Näiden kukkien ja PMMP:n Tytöt biisin myötä toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille ihanille naisille hyvää naistenpäivää. Pysykäämme vahvoina ja pitäkäämme yhtä myös vuoden kaikkina muina päivinä!



3 kommenttia:

  1. Mahtaa tuntua hassulta olla täällä! :D Minulla meni viikonkin reissun jälkeen pari viikkoa tottua tähän Suomen menoon. Mitähän sitten tapahtuu, kun olen oikeasti pitkään jossakin maailmalla... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on edelleen aika pöllähtänyt olo tästä kaikesta. Ehkä kuukauden päästä alkaa taas tottua tähän maailman menoon :D Toivottavasti matkasi sujui hyvin, innolla odottelen, että bloggailet enemmänkin matkastasi :)

      Poista
    2. Niin, on tämä Suomi aika erilainen paikka kuin Thaimaa, huh :D Matka meni kaikin puolin hyvin, kiitos kysymästä :) Tiistaina olisi tarkoitus taas postailla jotakin!

      Poista