keskiviikko 23. lokakuuta 2013

To Me From Me

Bongasin idean kirjeestä kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen useammastakin blogista ja innostuin ajatuksesta itsekin, kun satuin vähän aikaa sitten löytämään teinipäiväkirjani. Ne herättivät hysteerisen naurun lisäksi myös paljon ajatuksia, minkä takia päätin purkaa ajatukseni kirjeeksi yläasteen puolivälissä paniskelevalle 13-vuotiaalle itselleni. Samalla oli hauska muistella 10 vuoden aikana itselle tapahtuneita asiota ja tajuta, että siinä ajassa kerkeää kuitenkin tapahtua aika paljon, vaikka välillä elämä tuntuukin vain junnaavan paikoillaan (pirun GRADU!!!).

Moi!

Täällä sinulle kirjoittelee 10 vuotta vanhempi ja ehkä jopa himpun verran viisaampi painos itsestäsi. Kymmenessä vuodessa sinulle on kerennyt tapahtua paljon, myös sellaisia asioita, joita et ikipäivänä uskoisi itsellesi tapahtuvan. Mutta niin se elämä vain kuljettaa mitä ihmeellisempiin seikkailuihin, joten yritäpä pysyä perässä.

Aloitan tärkeimmästä eli itsetunnostasi. Edessäsi on pitkä ja rankka tie, mutta selviät siitä hengissä. Älä välitä siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Et voi koskaan miellyttää kaikkia, joten yritä miellyttää ihmisistä tärkeintä, itseäsi. Lakkaa kadehtimasta ihmisiä, jotka ovat kauniimpia tai suositumpia kuin sinä. Et vieläkään ole missi tai suosittu, mutta olet oppinut hyväksymään itsesi paremmin, ja elämässäsi on juuri ne ihmiset, jotka tarvitset ollaksesi onnellinen.

Vanhempasi ovat edelleen elossa, vaikka kuvitteletkin heidän olevan varmaan jo kuolleita, kun menivät tekemään sinut niin "ikäloppuina". He ovat kuudenkympin molemmin puolin ja jaksavat touhottaa ihan yhtä lailla kuin 10 vuotta sitten. Myös molemmat veljesi ovat elossa ja vaikka et sitä uskokaan, teillä on jopa läheiset välit nykyään. Sinä et enää ole pelkästään ärsyttävä pikkusisko ja he eivät ole enää pelkästään urpoja veljiä, vaan olette kaikki "aikuisia" ja jopa aika samanlaisissa elämäntilanteissa, koska veljesi ryhtyvät ikuisuusopiskelijoiksi. Niin ja turha haaveilla tädiksi tulemisesta vielä pitkään aikaan, vasta nyt kymmenen vuoden päästä alkaa näyttää lupaavalta, että sinustakin tulee vielä täti-ihminen.

Myös mummi on elossa, vaikka onkin puheissaan tehnyt kuolemaa jo viimeiset 20 vuotta. Tiedän, että tällä hetkellä et voi lähestulkoon sietää häntä, koska hän tuppautuu joka päivä kotiinne koulun jälkeen ja pakottaa tekemään saksanläksyjä, vaikka haluaisit vain maata yksin sohvalla. Yritä ajatella, että hän tarkoittaa todennäköisesti vain hyvää omalla kummallisella tavallaan. Nykyään olette paljon paremmissa väleissä, vaikka mummi jaksaa edelleen jakaa kuolemattomia ohjeitaan. Hän jaksaa ikäänsä nähden hyvin, soittelee sinulle viikottain, lähettää postikortteja ja tekee sinulle edelleen lettuja, jos olet ne ansainnut.

Ainoa perheenjäsen, jolle joudut jättämään hyvästit, on rakas koirasi Geena. Hän on luonasi vielä neljä ja puoli vuotta, joten nauti siitä ajasta. Geena jättää sydämeesi suuren, tyhjän aukon, joten hali ja helli sitä aina, kun vain voit. Ja yritä olla menettämättä hermojasi siihen, kun joudut raahaamaan sitä perässäsi lenkillä, sillä on tassut kipeät, eikä se voi sille mitään. Pari vuotta Geenan poismenon jälkeen elämääsi saapuu piristämään uusi karvainen ystävä, Mindi. Opit rakastamaan Mindiä ihan yhtä paljon kuin Geena, mutta Geena et unohda ikinä.

Suurin muutos elämässäsi on muutto Turkuun. Kyllä, usko pois, pääset pois Helsingistä. Asut täysi-ikäiseksi rakastamassasi kotitalossa, josta pidät kynsin hampain kiinni, kun vanhempasi haluavat muuttaa siitä ennen lakkiaisiasi (jep, pääset ylioppilaaksi ja vielä hyvin arvosanoin, saakelin hikari ;D). Saat vietettyä ne lapsuudenkodissasi, jonka jälkeen enosi muuttaa siihen vaimoineen. Yritä olla itkemättä liikaa kodin perään, sillä sinulla on edessäsi monta mielenkiintoista kotia Turussa (ja tulet itkemään niiden perään aivan yhtä paljon!)

Muutat Turkuun opiskellaksesi luokanopettajaksi, vaikka et oikein tiedä, onko ammatti sinua varten. Yrität vaihtaa alaa pariinkin otteeseen, mutta päädyt aina vain takaisin siihen laitokseen. Aika näyttää, onko sinusta siihen työhön, ainakin aiot kokeilla. Opiskeluaikana kasvat paljon ihmisenä, opit ettei huonoilla arvosanoilla oikeasti ole mitään väliä, saat kaksi oikein hyvää ystävää ja monta mukavaa kokemusta ja muistoa. Koet myös todellista epätoivoa, stressiä ja turhautumista, joten turhaan itkeskelet tällä hetkellä, että yläaste on rankkaa, se on lomaa.

Ystävärintamallasi tulee tapahtumaan monia mullistuksia. Nykyiset parhaat ystäväsi lähtevät sellaisille teille, jonne et heitä enää halua seurata. Vaikka hetken sinusta tuntuukin, ettei sinulla enää koskaan tule olemaan parasta ystävää, löydät sen lähempää kuin arvaatkaan. Vaikka olet tuntenut Viivin ensimmäisestä luokasta lähtien, vasta parin vuoden päästä ystävyytenne kehittyy aivan uudelle tasolle. Saat hänestä todellisen sydänystävän, koette yhdessä monet hauskat reissut, nauratte vatsanne kipeiksi kerta toisensa jälkeen ja jaksatte vuodesta toiseen ihmetellä sitä, miksi miehet eivät vain tajua.

Niin, säästin parhaimman viimeiseksi eli miehet. Tiedän, että kuvittelet, ettei kukaan poika voisi koskaan huomata sinua, mutta olet väärässä. Saat kyllä aikanasi osaksesi kaiken, mitä miehisellä maailmalla on tarjota, niin hyvässä kuin pahassa. Kunhan maltat odottaa vielä vähän. Ensisuudelmaasi saat odottaa vielä vuoden, se tapahtuu Marokossa marokkolaisen kanssa (eksoottista, mutta sen jälkeen pysytteletkin ihan suomalaisissa pojissa/miehissä)

Nauti ensisuudelmastasi, koska seuraavaa saat jälleen odotella 16-vuotiaaksi asti. Silloin tapaat ensimmäisen poikaystäväsi netissä ja olet onnesi kukkuloilla. Ikävä kyllä ihastut seurusteluun enemmän kuin itse poikaan, joten jätät pojan 7 kuukauden jälkeen. Pojalla on vaikeuksia päästä yli sinusta, mutta älä huoli, facebookin (nettiajan keksintöjä) mukaan, hän viettää nykyään onnellista perhe-elämää kaimasi kanssa Keravalla.

Eroa seuraa ajanjakso, johon kuuluu monensorttista kaksilahkeista, toiset merkittävämpiä kuin toiset. Tuo vaihe kestää vain noin vuoden, mutta siinä ajassa kerkeät jo kirota miehet moneen kertaan alimpaan helvettiin. Juuri, kun olet tehnyt päätöksen, ettet tuhlaa aikaasi enää miehiin, tapaat sattumalta miehen, jonka kanssa päädyt on-off-suhteeseen lähes viideksi vuodeksi.

Suhde on kaikkea muuta kuin helppo, aluksi joudutte kamppailemaan pitkään kaukosuhteessa, mutta lopulliseksi ongelmaksi muodostuukin yhdessäelon vaikeus. Eroatte ja palaatte yhteen, sen jälkeen melkein eroatte uudestaan monta kertaa, muutatte yhteen, matkustatte, hankitte koiran ja haaveilette yhteisestä tulevaisuudesta ja eroatte taas melkein monta kertaa.

Loppuaikoina olet todella onneton, mutta uskot joka kerta sokeasti hänen olevan Se oikea ja taistelet suhteen eteen, vaikka kannattaisi vain luovuttaa. Onneksi mies pistää lopun venkoilemiselle ja sinäkin tajuat lopulta päästää irti. Sen takia olette edelleen väleissä, tuska on muuttunut yhteisiksi muistoiksi ja pystytte jopa nauramaan yhdessä. Eli olet kymmenenkin vuoden päästä yksin, mutta tällä kertaa olet siitä onnellinen.

Älä siis murehdi liikoja, koska kaikella on tarkoitus. Jokainen kokemus, hyvä tai huono, kasvattaa sinua ja tekee sinusta vahvemman. Nauti elämän pienistä ja suurista iloista, luota tunteisiisi ja usko unelmiisi. Sinulla on tiedossa mullistavat, mutkikkaat ja mahtavat 10 vuotta ja selviät niiden läpi voittajana. Älä jää paikoillesi, vaan suuntaa katseesi eteenpäin. Huominen tulee aina, on sinun käsissäsi, millaisen siitä itsellesi teet.

Rakkain terveisin,

Vanhempi painoksesi

P.S Rakastat edelleen matkustamista, pääset matkustamaan upeisiin paikkoihin ja kirjoitat jopa siihen liittyvää blogia (jälleen nettiajan hömpötyksiä, vähän niin kuin päiväkirja, mutta ei sinne päinkään).

P.P.S Yritä vähentää tällaisia kirjoituksia päiväkirjassasi: "Mä taidan vieläkin tykätä Tomista!!! Siin on vaan jotain niin ihanaa! Ronikin on niin ihana!!!! Tänäänkin vaan tuijotin sitä suunnilleen koko ajan! Sit on vielä Timo...Mul on vaan niin hirveä ikävä sitä!!!!!" (Nimet muutettu) Et ole suunnilleen puhunut sanaakaan yhdenkään noista kanssa tähänkään päivään mennessä, joten lopeta tuo noloilu ja unohda ne, pääset paljon helpommalla ;D

Usko vanhempaa ja viisaampaa. (Joopa joo ;D)

P.P.P.S Jos et usko minua, niin kuuntele tämä kappale ja puhe yhdeltä nykyiseltä lempiartistiltasi ja kävele jokaiseen uuteen päivään ylpeänä siitä, mitä olet.


4 kommenttia:

  1. Oi, tuopa oli hauska idea!

    summer-suvi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tykästyin itsekin ideaan niin kovasti, että oli ihan pakko kokeilla :)

      Poista
  2. Kivaa tekstiä. Mitähän sitä pitäis tehdä, että sais menetetyn arvonimen takaisin.

    T: Ex-urpoveli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, jäit kiinni siitä, että luetkin blogia enemmän kuin suostut myöntämään ;P Kivaa, kiitti kommentista, kyllä sulla on ainakin kova yritys ollut ton urponimityksen takaisin saamisessa, joten yrityksen puutteesta ei voi ainakaan syyttää! Kyllähän te vähän urpoja Jaskan kanssa ootte edelleen, mut onneksi osaatte nykyään olla jo välillä vähän jotain muutakin :) Mukavaa loppuviikoa sinne päin ja tervetuloa kommentoimaan uudestaankin.

      Poista